Tuella tasavertaisuutta

Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan henkilöä tai ryhmää tukevaa toimintatapaa, jolla pyritään turvaamaan, että tuen kohde ei jää eriarvoiseen asemaan. Hyvinvoivassa Turussakaan kaikilla ei ole yhtäläisiä lähtökohtia pärjäämiseen. Raadollisimmillaan eriarvoisuus voi näkyä heti koulutien alussa. Valitettavasti jo perusasteella on havaittavissa yhteys oppilaan taustan ja oppimistulosten välillä.

Turussa pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien kasautumista, lisäämään koulutuksellista tasa-arvoa sekä sosiaalista tasapainoa eri alueiden välillä. Välineenä tähän työhön käytetään positiivisen erityiskohtelun mallia, jossa rahaa jaetaan tunnistetun tarpeen mukaisesti sitä tarvitseville kouluille. Rahaa kouluille jaetaan oppilaiden yksilölliset tilanteet huomioiden rehtoreiden kanssa yhteistyössä rakennetun laskentamallin mukaisesti.

Koska on selvää, että pelkkä kaupunginosa tai alue ei ole riittävän täsmällinen jakoperuste, vaan nimenomaan tuen tarvitsijat, on Turun rahanjakomallissa huomioitu nimenomaisesti oppilaat yksilöinä ja kouluina. Mallin lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu koulupaikasta riippumatta ja mallissa yksilöiden tarpeet ratkaisevat koulun saaman tuen.

Turun oman panoksen lisäksi koulujen positiiviseen erityiskohteluun saadaan korvamerkittyä rahaa opetusministeriöltä. Ministeriöltä saatavan rahan jakaminen eroaa Turun omasta, yksilöihin perustuvasta, rahojen jaosta siten, että ministeriön rahat jakaantuvat kouluille postinumeron mukaisten indikaattorien kuten työttömyyden, koulutustason, vieraskielisten määrän ja näiden suhteellisen eron valtakunnalliseen keskiarvoon perusteella.

Tuen jakautumisesta huomaamme, että alueilla todella on eroja. Siinä missä Lausteen koulu saa rahoituksestaan mainituista tukimuodoista 17,8 prosenttia ja Varissuon koulu 19,1 prosenttia, muodostuu muun muassa Luostarivuoren alakoulun rahoituksesta ainoastaan 2,2 prosenttia näistä elementeistä. Tällainen vertailu vastaa varmasti yleistä käsitystä alueiden eroista, mutta se on silti herättävää luettavaa. Huomionarvoista on myös, että jokainen kaupungin koulu saa kuitenkin osansa tästä heikoimmille tarkoitetusta tuesta.

Koulujen positiivisen erityiskohtelun rahanjakomalli on myös pääosin yhdenvertaiseksi koettu. Täydellinen se tuskin kuitenkaan on. Mitä päättäväisemmin ja voimakkaammin haluamme lasten eriarvoisuuteen puuttua, sitä rohkeampia ja selvempiä valintoja täytyy pystyä tekemään. Pieni extra-raha vähemmän tukea tarvitsevassa koulussa voisi olla suuri elämän mittainen lahja syrjäytymisvaaran varjostamalla alueella.

Kolumni on julkaistu Turkulaisessa 17.10.2018 sekä nettiversiona osoitteessa https://www.turkulainen.fi/blogi/712548-tuella-tasavertaisuutta

 

Tervehdyspuhe piirikokoukselle

Tervehdyspuheenvuoro Varsinais-Suomen kokoomuksen piirikokoukselle Turussa 6.10.2018.

 

***

Hyvät ystävät,

Tänä viikonloppua Turussa on käynnissä ehkä vuoden mielenkiintoisimmat messut, eli Turun Kirjamessut. Jos ette ole vielä eilen ehtineet käymään, niin kannattaa muuten ehdottomasti käydä. Vaikka sitten hakemassa se Karin uusi dekkari, joka on muuten hyvä!

Kirjamessujen hengessä ajattelin referoida teille toimittaja Heikki Aittokosken kirjaa nimeltä Narrien laiva.

Arvostetun ulkomaantoimittaja Aittokosken kirjassa haetaan neljällä mantereella kierrellen vastauksia siihen, mistä kaikki kärsimys, köyhyys, ahneus ja väkivalta maailmaan tulevat. Aittokoski kuvaa epäonnistunutta maailmaa muun muassa Somaliassa, Nicaraguassa, Afganistanissa ja Bangladeshissa.

Kurjuuden vastapainoksi kirjan lopussa sytytetään toivon kipinä ja nostetaan esiin positiivinen esimerkki paikasta, jossa yhteiskunta on onnistunut ja toimii. Tällaisena esimerkkinä kirjassa toimii Turku.

Aittokoski kuvaa Turkua kuten mitä tahansa uutta ja vierasta paikkaa, josta kokenut ulkomaantoimittaja alkaa tehdä havaintoja ja luoda yleistä käsitystä heti saavuttuaan kohteeseen.

Turussa kulkiessaan Rautatieasemalta kohti Kauppatoria Aittokoski havaitsee heti, että täällä vallitsee yhteiskuntarauha. Aseistettuja vartioita ei näy, eikä kadulla partioi sotilaita. Asuintaloja ei suojata muureilla ja piikkilangalla. Kaupungin hän havaitsee olevan vauras, sillä kaikilla vastaantulijoilla näkyy olevan kengät. Näin ei kaikkialla ole. Katulapsia ei myöskään näy.

Sähkönjakelu on keskeytyksetöntä, eikä tarvetta mittaviin varavirtajärjestelmiin ole. Juomavesi on täällä puhdasta ja kaikkien saatavilla. Viemäröinti on kattava ja hygieniataso muutenkin korkea, eikä kulkutauteja esiinny. Lapsikuolleisuus on melkein saatu nujerretuksi.

Kaikkien lasten on mentävä kouluun. Jo alle kymmenvuotiailla lukutaitoisten osuus hipoo sataa prosenttia. Opettajat ilmestyvät oppitunneille. Sairaalassa oikeasti hoidetaan sairaita, eivätkä lääkärit odota ruskeita kirjekuoria. Poliiseja ei karteta, vaan heiltä haetaan apua ongelmien sattuessa. Tuomareita ei voi ostaa.

Turkulaiset maksavat paljon veroja ja mukisevat niistä, mutta maksavat silti. Veronkiertoa paheksutaan yleisesti jyrkästi. Poliisillekin sanotaan kiitos, kun saadaan sakko.

Yksi pieni huolimattomuusvirheenkin Aittokosken kertomukseen mahtuu. Kirjassa on aiemmin pohdittu maailman valtavia elintasokuiluja käyttämällä esimerkkinä satumaisia rikkauksia kahmineita taideaarteita harrastuksekseen keräileviä oligarkeja. Päästyään jokirantaan asti hän kuvailee kuinka hyvinvointiyhteiskunnassa Aurajoen rannalla seisova Aboa Vetus museo ei ole vain yhden oligarkin harrastus, vaan pyörii verovaroin. Faktantarkistus ei ole kokeneimmillekaan toimittajille täysin aukotonta tai sitten kuvauksessa on ripaus kirjailijan vapautta, sillä kyllä meilläkin paikallisilla hyväosaisilla on aikojen kuluessa harrastuksia ollut. No tietäjät tietää.

Huomattuaan kuuluisan iskelmätähden, Matti Ruohosen, Aboa Vetuksen kahvilassa, Aittokoski ei näe kuuluisuutta turvaavia turvamiehiä, mutta ei myöskään kahvihetkeä häiriköiviä ihmisiä. Turvamiehien puuttumisen Aittokoski tulkitsee tarkoittavan, että Turussa ei ole moneen muuhun maailman kaupunkiin verrattuna selvästikään sieppausriskiä.

On tietysti selvää, että ei Turun kuulukaan hakea verrokkeja Mogadishusta tai Kabulista. Tällainen ulkopuolinen, riittävän kaukaa katsova havainnointi kertoo kuitenkin, että monessa ollaan onnistuttu. Vaikka sitä ei aina itse huomaisi tai muistaisi. Suomalainen kaupunki, kuten Turku, on hyvä paikka elää.

Maailman mitassa Euroopasta löytyy onnistuneimpia yhteiskuntia. Pohjoinen Eurooppa ja Suomi osana sitä on kiistatta yksi maanosan onnistuneimpia kolkkia. Ja Turku suomalaisista kaupungeista täysin varmasti kärkikastia.

Turulta löytyy erittäin kunnianhimoisia tavoitteita. Pähkinänkuoressa sanottuna Turku haluaa olla kiinnostava ja rohkeasti uudistuva eurooppalainen yliopisto- ja kulttuurikaupunki, jossa on hyvä elää ja onnistua yhdessä. Haluamme olla Suomen paras opiskelijakaupunki, tehdä parasta lähiöpolitiikkaa, ehkäistä syrjäytymistä ja alueellista eriytymistä, pitää talous tasapainossa ja nostaa työllisyyden korkealle.

Vuonna 2029 Turku haluaa olla pohjoisen Itämeren kiinnostavin kaupunki. Turku täyttää silloin 800 vuotta. Tavoitteena on oikeastaan yksi ja lysti, että haluammeko olla Euroopan, pohjoisen Itämeren vai Suomen paras. Kaikki nämä tarkoittavat tosiasiassa, että haluemme kaupungin olevan monella mittarilla maailman kärkeä.

Sama vuosi 2029 on tavoite vuosi kaikissa Turun strategisissa tavoitteissa. Samana vuonna meidän tavoitteena on olla myös hiilineutraali. Miksi sitten tavoittelemme sellaista?

On jopa kylmäävää pysähtyä ajattelemaan, miten auttamattomasti jälkijunassa ihmiskunta on herännyt ilmastomuutokseen. Tästä viivyttelystä johtuen enää ei puhuta vain ilmastomuutoksen estämisestä tai hillitsemisestä, vaan päätöksenteon agendalle ovat nousseet konkreettiset toimet ilmastomuutoksen aiheuttamiin uhkiin varautumiseen. Estämisestä, hillitsemisen kautta varautumiseen.

No, peli ei ole kokonaan menetetty, mutta vaatii meiltä maailman hyväosaisilta määrätietoista vastuunkantoa. Ja siinä vastuunkannossa meidän täällä koolla olevien kokoomuslaistenkin pitäisi olla vahvimmillaan.

Ja niin me myös täällä Turussa uskomme. Me ollaan täällä ajateltu, että kun kerran näin pitkään on tässä jokivarressa oltu, niin todennäköisesti tullaan kaupunkina näillä samoilla rannoilla seisomaan myös aika pitkälle tulevaisuuteenkin. Siksi muun muassa hiilineutraaliustavoitteella yritetään pitää huolta, että seuraavan 800 vuoden kuluttuakin se on vielä mahdollista. Ja samalla Turussa pidetään huoli siitä, että tällaisille Aittokosken havainnoille tasa-arvoisesta, kaikki mukana pitävästä ja muutenkin onnistuneesta yhteiskunnasta on edelleen katetta.

Hyvää kokousta ja vastuullisia päätöksiä!

Turku <3 Copenhagen

Tehtiin kaiken vaalihumun keskellä lyhyt viikonloppureissu Kööpenhaminaan. Kaupungista tulee aina yhtä hyvälle mielelle. Kööpenhaminasta, ja muutenkin tanskalaisesta kaupunkisuunnittelusta ja arkkitehtuurista, on tullut viime vuosina jonkin sortin mittatikku siihen, miltä hyvinvoivan ja modernin pohjoismaisen kaupungin tulisi näyttää ja tuntua. Eikä suotta.

Kööpenhaminassa on tehty asioita oikein. Kaupunkikuvassa yhdistyvät rohkeus ja rentous. Kaikkialla näkyy kyky irrotella, ajatella toisin ja kokeilla näitä ajatuksia myös käytännössä. Kaupungista löytyy ennakkoluulottoman laaja kävelykeskusta, huikeat pyöräilymahdollisuudet, valtavasti modernia arkkitehtuuria, ympäristöystävällistä energiaa ja paljon pieniä ilahduttavia yksityiskohtia kuten katutrampoliineja tai mukavia penkkejä hengailuun.

Kaikkea ei Turussakaan tarvitse keksiä itse ja hyviä ideoita kannattaa poimia matkoilta mukaan. Köpiksestä voitaisiin ottaa mallia ainakin näissä:

1. Kaupunkipyörät, jotka toimivat osana joukkoliikennettä.
2. Katutrampoliinit jokirantaan (näitä onkin jo leikkipuistoissa, mutta enemmän, isompia, korkeammalle!)
3. Roskiksia vilkkaille paikoille vaikka 20 metrin välein. Katu pysyy siistimpänä.
4. Laajempi kävelykeskusta. Turussa ainakin Kauppiaskadun voisi muuttaa kävelypainotteiseksi kaduksi.
5. Kunnon pyöräparkit, joissa pyörän saa säilytettyä turvallisesti ja helposti.
6. Rohkeus tehdä kaupunkikuvaa muuttavia, mutta kehittäviä asioita. Luovutaan ainaisesta älämölöstä, kun joku haluaa tehdä jotain erilaista.

Ideoimme Niko Aaltosen kanssa jo aikaisemmin tällä valtuustokaudella vastaavia kehitysideoita Turun keskustaan. Yhtenä innoittaja oli tuolloinkin Kööpenhamina. Listallamme oli mm. Kauppiaskadun muuttaminen Bar Street -kävelykaduksi ja kaupunkipyörien tuominen Turkuun. Tässä vielä linkki puolentoista vuoden takaiseen ideointiin:
http://yle.fi/uutiset/3-8380665