Blogi

27.1.2019

Turku toimii kunnianhimoisesti syrjäytymisen ehkäisemiseksi

Suomessa on tilastojen mukaan 70 000 syrjäytynyttä. Syrjäytymisen aiheuttama lasku yhteiskunnalle on vähintään 2,1 miljardia euroa joka vuosi. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä on nuoria. Me-säätiö on laskenut, että Turussa on 2 739 syrjään jäänyttä 15-29 -vuotiasta nuorta. Luku pohjautuu työssäkäyntitilastoon.

Kaupunki on vastuussa asioista tilanteen korjaamiseksi. Siksi Turussa on valmisteltu yhteinen ja hyvin laaja syrjäytymisen ja sosiaalisesti kestävän kaupunkikehityksen toimenpideohjelma. Kaupunginvaltuusto käsittelee kokonaisuutta maanantaina 28.1.

Kaupungin virkakoneiston valmisteleman ohjelman toimenpiteet ovat osin jo käynnistyneet, mutta nyt on poliitikkojen vastuulla tehdä vahva päätös ohjelmaan sitoutumiseksi.

Viestimme on, että Turku tarttuu vahvasti syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tämä on todella iso asia Turussa ja Suomen mittakaavassa laajin ohjelma – uskallan väittää niin. Turussa ohjelma on yksi kaupunkistrategian ehdottomasti tärkeimmistä asioista ilmastotavoitteidemme rinnalla (tavoitteena on, että Turku on hiilineutraali 2029).

Tämän vuoden toimenpiteitä ovat esimerkiksi kymmenen psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautuminen yläkouluihin ja toiselle asteelle, koulun ja kodin yhteistyön tiivistäminen etenkin vieraskielisten osalta ja Syvälahteen ja Yli-Maariaan perustettavat perhekeskukset.

Alueiden eriarvoisuutta torjutaan esimerkiksi positiivisen erityiskohtelun toimintamallilla varhaiskasvatuksessa, lähiöiden täydennysrakentamisella, Varissuon ja Pansion uudistuksilla ja perustamalla asukkaiden kohtaamispaikat kaikille suuralueille.

Konkreettinen esimerkki Turussa keksitystä, käytössä jo olevasta ja hyviä tuloksia saavuttaneesta aktivoinnista on Kimmoke-ranneke, jolla työttömyysturvaa, työttömyyseläkettä, perustoimeentuloa, kuntoutusrahaa ynnä muita Kelan etuuksia saavat henkilöt ja heidän perheenjäsenensä saavat kaupungilta erittäin edullisen rannekkeen, jolla pääsee uimahalleihin ja kuntosaleihin. Niin kuin tiedetään, syrjäytyminen tuhoaa omanarvontunteen, yksinäisyys hiivuttaa, ja vanhempien ja läheisen kaipuu musertaa. Kaikki tämä maksaa miljardeja vuodessa koko yhteiskunnalle ja kaupungeille. Turussa kukaan ei saa syrjäytyä ja jokaisesta pitää pitää huolta.

12.1.2019

Tarvitaan roskasakko

Jokainen tuntee valitettavan tutun näyn Turunkin kaduilta. Hajanainen roskien saaristo aivan roskapöntön vieressä. Kun asiaan kiinnittää huomiota, niin käy kuten sienestäjälle metsässä. Alkuun tyhjältä vaikuttanut kangas täyttyykin uusista havainnoista. Tumppi siellä, pullonkorkki täällä.

Moni turkulainen kaipaa siistimpää ja puhtaampaa kaupunkia. Roskat ärsyttävät, suututtavat ja ovat yhteisvaikutuskeltaan aito ongelma. Ympäristön roskaantuminen onkin ilmastomuutoksen ohella yksi merkittävimpiä ympäristökatastrofeja. Yksittäinen maahan heitetty karkkipaperi ikävä rakennuspalikka suuremmassa vahingossa.

Etenkin vesistöjen roskaantuminen on hälyttävällä tasolla. Turussa on helppo hahmottaa kuvio, jossa muoviroska tippuu kadulle, kulkeutuu siitä Aurajokeen, joesta mereen ja meressä kalan vatsaan. Lopulta kala voi päätyä takaisin ihmisen ruokapöytään muovintäyteisine mahoineen. Meret ja muut vesistöt ovat korvaamattoman merkittävä ekosysteemi, joiden pahoinvointi vaikuttaa koko maapallon tilaan.

Roskaaminen on toki kiellettyä. Voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti jätelaissa säädetään roskaamiskiellosta ja tämän kiellon rangaistuksista rikoslaissa. Lisäksi rikoslaista löytyvät säännökset ympäristön turmelemiseen, törkeään ympäristön turmelemiseen, tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen sekä ympäristörikkomukseen.

Ongelma on siinä, että kieltojen rikkomisesta valvoo ainoastaan poliisi. Se tarkoittaa, että vähäisen roskaamisen valvonta on käytännössä lain kuollut kirjain, sillä poliisin resurssit kuluvat aivan toisen tyyppisten rikosten ehkäisyyn.

Kunnilla ja kaupungeilta ei siis ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan toimivaltaa puuttua sakoin tai hallinnollisin seuraamusmaksuin alueellaan tapahtuvaan roskaamiseen. Nykyisin kaupungin toimivaltaan kuuluu lähinnä mahdollisuus lisätä jäteastioita tai tuottaa erilaisia roskaamisen vähentämiseen tähtääviä valistuskampanjoita.

Tämä ei riitä roskaamisen lopettamiseen. Pehmeiden keinojen rinnalle tarvitaan kunnille ja kaupungeille oikeus valvoa, puuttua ja sanktioida roskaamista. Tätä varten voitaisi kunnille antaa oikeus kerätä esimerkiksi nykyisen pysäköintivirhemaksun kaltaista hallinnollista seuraamusmaksua – ns. roskasakkoa.

Mahdollisuus kerätä ns. roskasakkoja toisi roskaamisen estämisen paremmin kuntien omiin käsiin. Panostamalla tehokkaaseen valvontaan kunnat voisivat itse vaikuttaa siihen, kuinka tosissaan roskaamisen kieltoa noudatetaan.

17.10.2018

Tuella tasavertaisuutta

Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan henkilöä tai ryhmää tukevaa toimintatapaa, jolla pyritään turvaamaan, että tuen kohde ei jää eriarvoiseen asemaan. Hyvinvoivassa Turussakaan kaikilla ei ole yhtäläisiä lähtökohtia pärjäämiseen. Raadollisimmillaan eriarvoisuus voi näkyä heti koulutien alussa. Valitettavasti jo perusasteella on havaittavissa yhteys oppilaan taustan ja oppimistulosten välillä.

Turussa pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien kasautumista, lisäämään koulutuksellista tasa-arvoa sekä sosiaalista tasapainoa eri alueiden välillä. Välineenä tähän työhön käytetään positiivisen erityiskohtelun mallia, jossa rahaa jaetaan tunnistetun tarpeen mukaisesti sitä tarvitseville kouluille. Rahaa kouluille jaetaan oppilaiden yksilölliset tilanteet huomioiden rehtoreiden kanssa yhteistyössä rakennetun laskentamallin mukaisesti.

Koska on selvää, että pelkkä kaupunginosa tai alue ei ole riittävän täsmällinen jakoperuste, vaan nimenomaan tuen tarvitsijat, on Turun rahanjakomallissa huomioitu nimenomaisesti oppilaat yksilöinä ja kouluina. Mallin lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu koulupaikasta riippumatta ja mallissa yksilöiden tarpeet ratkaisevat koulun saaman tuen.

Turun oman panoksen lisäksi koulujen positiiviseen erityiskohteluun saadaan korvamerkittyä rahaa opetusministeriöltä. Ministeriöltä saatavan rahan jakaminen eroaa Turun omasta, yksilöihin perustuvasta, rahojen jaosta siten, että ministeriön rahat jakaantuvat kouluille postinumeron mukaisten indikaattorien kuten työttömyyden, koulutustason, vieraskielisten määrän ja näiden suhteellisen eron valtakunnalliseen keskiarvoon perusteella.

Tuen jakautumisesta huomaamme, että alueilla todella on eroja. Siinä missä Lausteen koulu saa rahoituksestaan mainituista tukimuodoista 17,8 prosenttia ja Varissuon koulu 19,1 prosenttia, muodostuu muun muassa Luostarivuoren alakoulun rahoituksesta ainoastaan 2,2 prosenttia näistä elementeistä. Tällainen vertailu vastaa varmasti yleistä käsitystä alueiden eroista, mutta se on silti herättävää luettavaa. Huomionarvoista on myös, että jokainen kaupungin koulu saa kuitenkin osansa tästä heikoimmille tarkoitetusta tuesta.

Koulujen positiivisen erityiskohtelun rahanjakomalli on myös pääosin yhdenvertaiseksi koettu. Täydellinen se tuskin kuitenkaan on. Mitä päättäväisemmin ja voimakkaammin haluamme lasten eriarvoisuuteen puuttua, sitä rohkeampia ja selvempiä valintoja täytyy pystyä tekemään. Pieni extra-raha vähemmän tukea tarvitsevassa koulussa voisi olla suuri elämän mittainen lahja syrjäytymisvaaran varjostamalla alueella.

Kolumni on julkaistu Turkulaisessa 17.10.2018 sekä nettiversiona osoitteessa: https://www.turkulainen.fi/blogi/712548-tuella-tasavertaisuutta