Blogi

6.10.2018

Tervehdyspuhe piirikokoukselle

Tervehdyspuheenvuoro Varsinais-Suomen kokoomuksen piirikokoukselle Turussa 6.10.2018.

***

Hyvät ystävät,

Tänä viikonloppua Turussa on käynnissä ehkä vuoden mielenkiintoisimmat messut, eli Turun Kirjamessut. Jos ette ole vielä eilen ehtineet käymään, niin kannattaa muuten ehdottomasti käydä. Vaikka sitten hakemassa se Karin uusi dekkari, joka on muuten hyvä!

Kirjamessujen hengessä ajattelin referoida teille toimittaja Heikki Aittokosken kirjaa nimeltä Narrien laiva.

Arvostetun ulkomaantoimittaja Aittokosken kirjassa haetaan neljällä mantereella kierrellen vastauksia siihen, mistä kaikki kärsimys, köyhyys, ahneus ja väkivalta maailmaan tulevat. Aittokoski kuvaa epäonnistunutta maailmaa muun muassa Somaliassa, Nicaraguassa, Afganistanissa ja Bangladeshissa.

Kurjuuden vastapainoksi kirjan lopussa sytytetään toivon kipinä ja nostetaan esiin positiivinen esimerkki paikasta, jossa yhteiskunta on onnistunut ja toimii. Tällaisena esimerkkinä kirjassa toimii Turku.

Aittokoski kuvaa Turkua kuten mitä tahansa uutta ja vierasta paikkaa, josta kokenut ulkomaantoimittaja alkaa tehdä havaintoja ja luoda yleistä käsitystä heti saavuttuaan kohteeseen.

Turussa kulkiessaan Rautatieasemalta kohti Kauppatoria Aittokoski havaitsee heti, että täällä vallitsee yhteiskuntarauha. Aseistettuja vartioita ei näy, eikä kadulla partioi sotilaita. Asuintaloja ei suojata muureilla ja piikkilangalla. Kaupungin hän havaitsee olevan vauras, sillä kaikilla vastaantulijoilla näkyy olevan kengät. Näin ei kaikkialla ole. Katulapsia ei myöskään näy.

Sähkönjakelu on keskeytyksetöntä, eikä tarvetta mittaviin varavirtajärjestelmiin ole. Juomavesi on täällä puhdasta ja kaikkien saatavilla. Viemäröinti on kattava ja hygieniataso muutenkin korkea, eikä kulkutauteja esiinny. Lapsikuolleisuus on melkein saatu nujerretuksi.

Kaikkien lasten on mentävä kouluun. Jo alle kymmenvuotiailla lukutaitoisten osuus hipoo sataa prosenttia. Opettajat ilmestyvät oppitunneille. Sairaalassa oikeasti hoidetaan sairaita, eivätkä lääkärit odota ruskeita kirjekuoria. Poliiseja ei karteta, vaan heiltä haetaan apua ongelmien sattuessa. Tuomareita ei voi ostaa.

Turkulaiset maksavat paljon veroja ja mukisevat niistä, mutta maksavat silti. Veronkiertoa paheksutaan yleisesti jyrkästi. Poliisillekin sanotaan kiitos, kun saadaan sakko.

Yksi pieni huolimattomuusvirheenkin Aittokosken kertomukseen mahtuu. Kirjassa on aiemmin pohdittu maailman valtavia elintasokuiluja käyttämällä esimerkkinä satumaisia rikkauksia kahmineita taideaarteita harrastuksekseen keräileviä oligarkeja. Päästyään jokirantaan asti hän kuvailee kuinka hyvinvointiyhteiskunnassa Aurajoen rannalla seisova Aboa Vetus museo ei ole vain yhden oligarkin harrastus, vaan pyörii verovaroin. Faktantarkistus ei ole kokeneimmillekaan toimittajille täysin aukotonta tai sitten kuvauksessa on ripaus kirjailijan vapautta, sillä kyllä meilläkin paikallisilla hyväosaisilla on aikojen kuluessa harrastuksia ollut. No tietäjät tietää.

Huomattuaan kuuluisan iskelmätähden, Matti Ruohosen, Aboa Vetuksen kahvilassa, Aittokoski ei näe kuuluisuutta turvaavia turvamiehiä, mutta ei myöskään kahvihetkeä häiriköiviä ihmisiä. Turvamiehien puuttumisen Aittokoski tulkitsee tarkoittavan, että Turussa ei ole moneen muuhun maailman kaupunkiin verrattuna selvästikään sieppausriskiä.

On tietysti selvää, että ei Turun kuulukaan hakea verrokkeja Mogadishusta tai Kabulista. Tällainen ulkopuolinen, riittävän kaukaa katsova havainnointi kertoo kuitenkin, että monessa ollaan onnistuttu. Vaikka sitä ei aina itse huomaisi tai muistaisi. Suomalainen kaupunki, kuten Turku, on hyvä paikka elää.

Maailman mitassa Euroopasta löytyy onnistuneimpia yhteiskuntia. Pohjoinen Eurooppa ja Suomi osana sitä on kiistatta yksi maanosan onnistuneimpia kolkkia. Ja Turku suomalaisista kaupungeista täysin varmasti kärkikastia.

Turulta löytyy erittäin kunnianhimoisia tavoitteita. Pähkinänkuoressa sanottuna Turku haluaa olla kiinnostava ja rohkeasti uudistuva eurooppalainen yliopisto- ja kulttuurikaupunki, jossa on hyvä elää ja onnistua yhdessä. Haluamme olla Suomen paras opiskelijakaupunki, tehdä parasta lähiöpolitiikkaa, ehkäistä syrjäytymistä ja alueellista eriytymistä, pitää talous tasapainossa ja nostaa työllisyyden korkealle.

Vuonna 2029 Turku haluaa olla pohjoisen Itämeren kiinnostavin kaupunki. Turku täyttää silloin 800 vuotta. Tavoitteena on oikeastaan yksi ja lysti, että haluammeko olla Euroopan, pohjoisen Itämeren vai Suomen paras. Kaikki nämä tarkoittavat tosiasiassa, että haluemme kaupungin olevan monella mittarilla maailman kärkeä.

Sama vuosi 2029 on tavoite vuosi kaikissa Turun strategisissa tavoitteissa. Samana vuonna meidän tavoitteena on olla myös hiilineutraali. Miksi sitten tavoittelemme sellaista?

On jopa kylmäävää pysähtyä ajattelemaan, miten auttamattomasti jälkijunassa ihmiskunta on herännyt ilmastomuutokseen. Tästä viivyttelystä johtuen enää ei puhuta vain ilmastomuutoksen estämisestä tai hillitsemisestä, vaan päätöksenteon agendalle ovat nousseet konkreettiset toimet ilmastomuutoksen aiheuttamiin uhkiin varautumiseen. Estämisestä, hillitsemisen kautta varautumiseen.

No, peli ei ole kokonaan menetetty, mutta vaatii meiltä maailman hyväosaisilta määrätietoista vastuunkantoa. Ja siinä vastuunkannossa meidän täällä koolla olevien kokoomuslaistenkin pitäisi olla vahvimmillaan.

Ja niin me myös täällä Turussa uskomme. Me ollaan täällä ajateltu, että kun kerran näin pitkään on tässä jokivarressa oltu, niin todennäköisesti tullaan kaupunkina näillä samoilla rannoilla seisomaan myös aika pitkälle tulevaisuuteenkin. Siksi muun muassa hiilineutraaliustavoitteella yritetään pitää huolta, että seuraavan 800 vuoden kuluttuakin se on vielä mahdollista. Ja samalla Turussa pidetään huoli siitä, että tällaisille Aittokosken havainnoille tasa-arvoisesta, kaikki mukana pitävästä ja muutenkin onnistuneesta yhteiskunnasta on edelleen katetta.

Hyvää kokousta ja vastuullisia päätöksiä!

29.3.2017

Turku <3 Copenhagen

Tehtiin kaiken vaalihumun keskellä lyhyt viikonloppureissu Kööpenhaminaan. Kaupungista tulee aina yhtä hyvälle mielelle. Kööpenhaminasta, ja muutenkin tanskalaisesta kaupunkisuunnittelusta ja arkkitehtuurista, on tullut viime vuosina jonkin sortin mittatikku siihen, miltä hyvinvoivan ja modernin pohjoismaisen kaupungin tulisi näyttää ja tuntua. Eikä suotta.

Kööpenhaminassa on tehty asioita oikein. Kaupunkikuvassa yhdistyvät rohkeus ja rentous. Kaikkialla näkyy kyky irrotella, ajatella toisin ja kokeilla näitä ajatuksia myös käytännössä. Kaupungista löytyy ennakkoluulottoman laaja kävelykeskusta, huikeat pyöräilymahdollisuudet, valtavasti modernia arkkitehtuuria, ympäristöystävällistä energiaa ja paljon pieniä ilahduttavia yksityiskohtia kuten katutrampoliineja tai mukavia penkkejä hengailuun.

Kaikkea ei Turussakaan tarvitse keksiä itse ja hyviä ideoita kannattaa poimia matkoilta mukaan. Köpiksestä voitaisiin ottaa mallia ainakin näissä:

1. Kaupunkipyörät, jotka toimivat osana joukkoliikennettä.
2. Katutrampoliinit jokirantaan (näitä onkin jo leikkipuistoissa, mutta enemmän, isompia, korkeammalle!)
3. Roskiksia vilkkaille paikoille vaikka 20 metrin välein. Katu pysyy siistimpänä.
4. Laajempi kävelykeskusta. Turussa ainakin Kauppiaskadun voisi muuttaa kävelypainotteiseksi kaduksi.
5. Kunnon pyöräparkit, joissa pyörän saa säilytettyä turvallisesti ja helposti.
6. Rohkeus tehdä kaupunkikuvaa muuttavia, mutta kehittäviä asioita. Luovutaan ainaisesta älämölöstä, kun joku haluaa tehdä jotain erilaista.

Ideoimme Niko Aaltosen kanssa jo aikaisemmin tällä valtuustokaudella vastaavia kehitysideoita Turun keskustaan. Yhtenä innoittaja oli tuolloinkin Kööpenhamina. Listallamme oli mm. Kauppiaskadun muuttaminen Bar Street -kävelykaduksi ja kaupunkipyörien tuominen Turkuun. Tässä vielä linkki puolentoista vuoden takaiseen ideointiin:

http://yle.fi/uutiset/3-8380665

15.3.2017

Pyöräilyn laatuväylät, kyllä kiitos!

Yksi kärkiteemoistani vaaleissa on mielenkiintoinen ja ennakkoluuloton kaupunkisuunnittelu, joka luo hyvän elinympäristön asua, tehdä töitä ja nauttia elämästä. Hyvän kaupunkisuunnittelun rakennuspalikoihin kuuluu pyöräilyn edistäminen. Pyöräily on kehittyvä osa modernia kaupunkia ja myös se tarvitsee puolestapuhujansa tulevassa valtuustossa.

Pyöräily on mukava, nopea, edullinen, ympäristöystävällinen ja terveellinen tapa liikkua kaupungissa. Se on monelle intohimo, osalla arkea ja enemmistölle ainakin satunnainen korvike muille liikennemuodoille. Järkevillä ja määrätietoisilla päätöksillä pyöräilystä saadaan turvallisempaa ja sujuvampaa sekä entistä houkuttelevampi vaihtoehto autoilulle. Liian moni pyöräreitti on Turussa edelleen katkonainen purkkaviritys, joka ei kulje itsestäänselvintä reittiä. Pyöräilyä edistävät ja helpottavat toimet eivät ole rakettitiedettä, vaan yksinkertaisia ratkaisuja.

Pyöräilybarometrissa, jonka aineisto kerättiin marras−joulukuussa 2016, selvitettiin pyöräilevien asukkaiden mielipiteitä pyöräilyolosuhteista ja pyöräilyn laadusta Turussa sekä turkulaisten asenteita pyöräilyn edistämiseen. Tutkimuksen perusteella suuri osa turkulaisista pyöräilee ainakin joskus ja melkein jokainen vastanneista (96%) suhtautuu myönteisesti pyöräilyn edistämiseen. Turkulaiset ovat fiksua sakkia ja ymmärtävät hyvin, että pyöräilyn edistäminen ei ole keneltäkään pois, vaan kaikille lisää.

Pyöräilyä voitaisiin edistää Turussa ainakin kolmella toimenpiteellä:

  1. Toteutetaan pyöräilyn laatuväylät Linnankadulle, Puutarhakadulle ja Itäiselle Rantakadulle.
  2. Rakennetaan keskustaan, kampusalueelle ja asemille kunnon pyöräparkit.
  3. Tuodaan Turkuun kaupunkipyörät ja otetaan pyöräily paremmin osaksi joukkoliikennejärjestelmää.

Pyöräilyn laatuväylät. Toteutetaan Linnankadulle, Puutarhakadulle ja Itäiselle Rantakadulle pyöräilyn laatuväylät, joita pitkin joen suuntainen pyöräily sujuu nopeasti ja turvallisesti. Kadut ovat ruutukaava-alueen runkoväyliä, joissa on sekä tilaa että luonnollinen kulkureitti pyörille. Jokiranta on kesäisin niin suosittu kävelyreitti ja markkinapaikka, että kävelijöiden ja pyöräilijöiden turvallisuus vaatii pyörille sujuvamman ajoreitin. Siirtämällä pyöräväylä Itäisellä Rantakadulla rantavallilta ylemmäs autotien kanssa samaan tasoon, olisi pyöräily sujuvampaa ja tilaa jäisi paremmin sekä kävelijöille että kesäisille markkinakojuille. Lisäksi länsi-itä suuntainen pyöräily keskustan läpi täytyy saada pikaisesti toimimaan Humalistonkadulla. Tämän pitäisikin olla pian kunnossa.

Kunnon pyöräparkit. Käsi pystyyn kaikki, joilta on joskus varastettu pyörä – minulta ainakin on! Se vietiin keskellä kirkasta päivää, lukittuna, Kupittaan asemalta. Vieläkin tutumpi tilanne on löytää oma fillari dominona kaatuneen pyöräkasan sekamelskasta vähintään yksi heijastin hajalla. Keskustaan, kampusalueelle ja asemille tarvitaan kunnon pyöräparkit, joissa pyörän säilytys on sujuvaa, helppoa ja turvallista. Mallia voidaan hakea vaikka Amsterdamin, Kööpenhaminan tai Aarhusin moderneista ja toimivista ratkaisuista.

Kaupunkipyörät Turkuun. Pyöräily voidaan tuoda paremmin osaksi joukkoliikennejärjestelmää kolmella keinolla. Ensinnäkin luodaan Turkuun vastaava joukkoliikenteen osana toimiva kaupunkipyöräsysteemi. Pyörää, eikä edes kaupunkipyörää, pidä keksiä itse uudestaan, vaan mallia voidaan ottaa Helsingin kiitellystä järjestelmästä. Tehdään siitä osa Föliä ja sen maksukorttijärjestelmää. Toiseksi rakennetaan parempia pyöräparkkeja joukkoliikenteen liityntäpysäkeille ja kolmanneksi helpotetaan pyörän mukaan ottamista bussiin ja mahdollisesti tulevaan ratikkaan. Näin etenkin työmatkapyöräilyn tehokas toimintasäde kasvaa. Mallia bussien pyörätelineistä ja muista pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhdistämistavoista löytää monista Euroopan kaupungeista.

Uskon vahvasti pyöräilyn mahdollisuuksiin ja niiden edistämisen hyödyllisyyteen. Kaupunki, sen viihtyisyys, toimivuus ja asukkaiden sekä ympäristön terveys kiittävät jokaisesta pyörän selässä poljetusta lisäkilometristä. Siksi allekirjoitin myös Turun polkupyöräilijöiden kuntavaaliteesit ja omalta osaltani sitoudun edistämään niitä päätöksenteossa.