Blogi

27.1.2019

Turku toimii kunnianhimoisesti syrjäytymisen ehkäisemiseksi

Suomessa on tilastojen mukaan 70 000 syrjäytynyttä. Syrjäytymisen aiheuttama lasku yhteiskunnalle on vähintään 2,1 miljardia euroa joka vuosi. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä on nuoria. Me-säätiö on laskenut, että Turussa on 2 739 syrjään jäänyttä 15-29 -vuotiasta nuorta. Luku pohjautuu työssäkäyntitilastoon.

Kaupunki on vastuussa asioista tilanteen korjaamiseksi. Siksi Turussa on valmisteltu yhteinen ja hyvin laaja syrjäytymisen ja sosiaalisesti kestävän kaupunkikehityksen toimenpideohjelma. Kaupunginvaltuusto käsittelee kokonaisuutta maanantaina 28.1.

Kaupungin virkakoneiston valmisteleman ohjelman toimenpiteet ovat osin jo käynnistyneet, mutta nyt on poliitikkojen vastuulla tehdä vahva päätös ohjelmaan sitoutumiseksi.

Viestimme on, että Turku tarttuu vahvasti syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tämä on todella iso asia Turussa ja Suomen mittakaavassa laajin ohjelma – uskallan väittää niin. Turussa ohjelma on yksi kaupunkistrategian ehdottomasti tärkeimmistä asioista ilmastotavoitteidemme rinnalla (tavoitteena on, että Turku on hiilineutraali 2029).

Tämän vuoden toimenpiteitä ovat esimerkiksi kymmenen psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautuminen yläkouluihin ja toiselle asteelle, koulun ja kodin yhteistyön tiivistäminen etenkin vieraskielisten osalta ja Syvälahteen ja Yli-Maariaan perustettavat perhekeskukset.

Alueiden eriarvoisuutta torjutaan esimerkiksi positiivisen erityiskohtelun toimintamallilla varhaiskasvatuksessa, lähiöiden täydennysrakentamisella, Varissuon ja Pansion uudistuksilla ja perustamalla asukkaiden kohtaamispaikat kaikille suuralueille.

Konkreettinen esimerkki Turussa keksitystä, käytössä jo olevasta ja hyviä tuloksia saavuttaneesta aktivoinnista on Kimmoke-ranneke, jolla työttömyysturvaa, työttömyyseläkettä, perustoimeentuloa, kuntoutusrahaa ynnä muita Kelan etuuksia saavat henkilöt ja heidän perheenjäsenensä saavat kaupungilta erittäin edullisen rannekkeen, jolla pääsee uimahalleihin ja kuntosaleihin. Niin kuin tiedetään, syrjäytyminen tuhoaa omanarvontunteen, yksinäisyys hiivuttaa, ja vanhempien ja läheisen kaipuu musertaa. Kaikki tämä maksaa miljardeja vuodessa koko yhteiskunnalle ja kaupungeille. Turussa kukaan ei saa syrjäytyä ja jokaisesta pitää pitää huolta.

12.1.2019

Tarvitaan roskasakko

Jokainen tuntee valitettavan tutun näyn Turunkin kaduilta. Hajanainen roskien saaristo aivan roskapöntön vieressä. Kun asiaan kiinnittää huomiota, niin käy kuten sienestäjälle metsässä. Alkuun tyhjältä vaikuttanut kangas täyttyykin uusista havainnoista. Tumppi siellä, pullonkorkki täällä.

Moni turkulainen kaipaa siistimpää ja puhtaampaa kaupunkia. Roskat ärsyttävät, suututtavat ja ovat yhteisvaikutuskeltaan aito ongelma. Ympäristön roskaantuminen onkin ilmastomuutoksen ohella yksi merkittävimpiä ympäristökatastrofeja. Yksittäinen maahan heitetty karkkipaperi ikävä rakennuspalikka suuremmassa vahingossa.

Etenkin vesistöjen roskaantuminen on hälyttävällä tasolla. Turussa on helppo hahmottaa kuvio, jossa muoviroska tippuu kadulle, kulkeutuu siitä Aurajokeen, joesta mereen ja meressä kalan vatsaan. Lopulta kala voi päätyä takaisin ihmisen ruokapöytään muovintäyteisine mahoineen. Meret ja muut vesistöt ovat korvaamattoman merkittävä ekosysteemi, joiden pahoinvointi vaikuttaa koko maapallon tilaan.

Roskaaminen on toki kiellettyä. Voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti jätelaissa säädetään roskaamiskiellosta ja tämän kiellon rangaistuksista rikoslaissa. Lisäksi rikoslaista löytyvät säännökset ympäristön turmelemiseen, törkeään ympäristön turmelemiseen, tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen sekä ympäristörikkomukseen.

Ongelma on siinä, että kieltojen rikkomisesta valvoo ainoastaan poliisi. Se tarkoittaa, että vähäisen roskaamisen valvonta on käytännössä lain kuollut kirjain, sillä poliisin resurssit kuluvat aivan toisen tyyppisten rikosten ehkäisyyn.

Kunnilla ja kaupungeilta ei siis ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan toimivaltaa puuttua sakoin tai hallinnollisin seuraamusmaksuin alueellaan tapahtuvaan roskaamiseen. Nykyisin kaupungin toimivaltaan kuuluu lähinnä mahdollisuus lisätä jäteastioita tai tuottaa erilaisia roskaamisen vähentämiseen tähtääviä valistuskampanjoita.

Tämä ei riitä roskaamisen lopettamiseen. Pehmeiden keinojen rinnalle tarvitaan kunnille ja kaupungeille oikeus valvoa, puuttua ja sanktioida roskaamista. Tätä varten voitaisi kunnille antaa oikeus kerätä esimerkiksi nykyisen pysäköintivirhemaksun kaltaista hallinnollista seuraamusmaksua – ns. roskasakkoa.

Mahdollisuus kerätä ns. roskasakkoja toisi roskaamisen estämisen paremmin kuntien omiin käsiin. Panostamalla tehokkaaseen valvontaan kunnat voisivat itse vaikuttaa siihen, kuinka tosissaan roskaamisen kieltoa noudatetaan.