Blogi

11.12.2019

Lapset on tuotava turvaan

Velvollisuutemme on olla aina lasten puolella. Näin todettiin YK:n lastenjärjestö UNICEF:n verkkojulkaisussa, jossa perusteltiin miksi al-Holin leirillä epäinhimillisissä oloissa vaarassa olevia lapsia on autettava.

Olen järjestön sanoman kanssa täysin samaa mieltä. Meidän on oltava aina, myös vaikeina hetkinä, lasten puolella. Mitä se tässä tapauksessa tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että suomalaiset lapset on tuotava leiriltä Suomeen turvaan.

Tämä taas voi tarkoittaa sitä, että lasten mukana on tuotava myös äitejä, jos lasten etu tämän vaatii. Ei ole varmaa, onko lapsia mahdollista tuoda Suomeen ilman äitejään. Asia ei ole yksin suomalaisten viranomaisten käsissä. Samoin ei ole varmaa, että luovuttavatko paikalliset viranomaiset äitejä, eli ISIS-taistelijoiden puolisoita tai ISIS-taistelijoita itse, Suomeen tuotaviksi.

Täysin varmaa on kuitenkin se, että yksikään leirillä oleva lapsi ei ole leimallisesti ISIS-lapsi tai terroristi, vaan ihan tavallinen viaton lapsi. Lapsi, jota meidän aikuisten on suojeltava. Meillä on oltava selkärankaa puolustaa lapsia riippumatta siitä kuinka suosittua tai epäsuosittua se kulloisessakin poliittisessa tilanteessa on. Pelko ei saa lamauttaa auttamishalua tai -kykyä.

Pelko näyttäytyy kahtena. Ensinnäkin ihmisiä näyttää pelottavan kotimaan turvallisuuden puolesta. Voivatko lasten mukana mahdollisesti palaavat äidit horjuttaa turvallisuutta Suomessa? Supokin on ainakin jossain julkitulleessa arvioissa pitänyt todennäköisenä, että radikalisoituneet ISIS-puolisot ja taistelijat jatkanevat radikaalia toimintaa tai siihen lietsomista myös Suomeen palattuaan. Tämäkin uhka on otettava todesta. Mainittu uhka on kuitenkin hallittavissa. Ainakin minulla on täysi luotto Suomen poliisiin, suojelupoliisiin ja myös sosiaalityöhön.

Lasten hätä ja vaaranalaisuus al-Holin leirillä ei kuitenkaan ole hallittavissa. On paljon todennäköisempää, että leirillä olevat kolmekymmentä suomalaista lasta joutuvat terveyttä ja henkeä uhkaavaan vaaraan, kuin se, että joku pelastettujen lasten äideistä toteuttaisi Suomessa hirmuteon. Kyse on valinnasta lasten suojelemisen ja hallitun riskin sekä lasten vaaraan jättämisen ja hallitsemattoman riskin välillä.

Voidaan jopa todeta niin, että on voimme joko pelastaa lapset ja mahdollisesti äidit, tutkia ja tuomita heidät hyvinvointi- ja oikeusvaltion piirissä. Tai vaihtoehtoisesti väistää vastuumme, jättää lapset armotta hädän keskelle ja tuomita lapset samalla kärsijöiksi mahdollista vanhempiensa rikoksista.

Uskon suomalaisiin viranomaisiin, lastensuojeluun, poliisiin ja oikeuslaitokseen Syyrian horjuvaa hallintoa tai Pohjois-Irakin kurdi-itsehallintoa vankemmin. Pohjoismaisen oikeusvaltion kyky käsitellä kompleksisia lastensuojelun, huostaanoton, rikosoikeudenkäynnin ja ennaltaehkäisyn kaltaisia kysymyksiä on aivan eri tasolla kuin horjuvien ja sotien runtelemien alueiden.

Toinen pelon muoto on paljon raukkamaisempi. Tämä toinen pelko nimittäin liittyy siihen, miltä seuraava gallupkäppyrä näyttää, mikäli selkäranka pysyy suorassa ja lapsia autetaan. Jatkaako perussuomalaisten kannatus nousuaan, jos uskalletaankin asettua suojelemaan lapsia? Voi olla, että jatkaa. Sillä ei kuitenkaan pitäisi olla tällaisessa tilanteessa mitään merkitystä. Ainoa, vastuullinen ja ratkaiseva asia tulisi olla lasten puolelle asettuminen.

Yhtä viheliäistä on yrittää ratsastaa pelolla. Varsinkin oppositiosta käsin on liian vaivatonta heittää bensaa pelon liekkeihin, taivastella ulkoministeriön tai vihreiden ministeri Haaviston pyrkimyksiä auttaa lapsia taikka härnätä horjuvaa, vasemmistohallitusvastuun ja pelkäävien sekä alta sulavien konservatiivikannattajien ristipaineessa taapertavaa hallituspuolue Keskustaa ja sen reaktioista asiaan.

Tapa, jolla maan poliittinen johto on lasten auttamiseen suhtautunut ei ole kenellekään kunniaksi. Hallitus ei ole saanut aikaan selkeää poliittista päätöstä, että lapsia autetaan. Ainakaan sellaista ei ole kerrottu julki. Pelkkä hyvä tahto ei auta, vaan on uskallettava tehdä myös ratkaisuja. Jopa ulkoministeriön luotettava virkakunta on horjunut asian hoidossa ainakin viestinnän suhteen. Kaikkea ei tietenkään voi kertoa julki ja sopiikin toivoa, että asian todellisessa hoidossa tilanne on parempi. Oppositio on samanaikaisesti sekä vaatinut tällaista päätöstä että vastustanut sitä jo varmuudeksi etukäteen. Perussuomalaiset ovat olleet pääpiruna asiassa, mutta erityisen pettynyt olen oman joukkueeni Kokoomuksen suunnalta tulleisiin sydämettömiin kantoihin ja armottomaan politikointiin asialla, joka luonteensa vuoksi sopii mahdollisimman huonosti vastuullisten aikuisten ja päättäjien pelinappulaksi.

Silti sättiminen suuntaan tai toiseen ei auta, vaan se, että tuodaan hädässä olevat lapset vihdoin turvaan.