Blogi

22.1.2020

Kolumni: Katse lähiöihin

Turku on monella mittarilla onnistunut ja hyvä kaupunki. Alueiden väliset hyvinvointierot ovat kuitenkin selkeitä ja kaupungilla riittää työsarkaa alueiden eriarvoistumisen kitkemiseksi. Alueellisesti tasaisempi hyvinvointi ei tarkoita tasaisen tylsää ja tasapäistettyä kurjuutta, vaan sitä, että joka puolella Turkua uskalletaan unelmoida onnellisesta huomisesta.

Kaupungilla on työkalupakissaan kaavoituksen monopoli. Tarpeeksi rohkealla täydennyskaavoituksella saadaan uutta elinvoimaa puoli vuosisataa sitten rakennettujen suurten lähiöiden pirtaan. Kaavoituksen lisäksi kaupunki pystyy vaikuttamaan kaupungin vuokra-asuntojen sijoitteluun. Vahvana onnistuneen kaupunkisuunnittelun trendinä Turussakin pyritään hajauttamaan omaa vuokra-asuntokantaa ympäri kaupunkia. Keskittymistä ehkäisee myös Turun toimiva yksityinen vuokramarkkina.

Liikenneratkaisut ovat kaupunkisuunnittelun kovaa ydintä. Ehkä voimakkain mahdollinen teko alueiden välisen eriarvoistumisen kitkemiseksi olisi uusi joukkoliikenteen valtimo eli ratikkalinja keskustasta Varissuolle. Linja toisi yhden suurimmista lähiöistä suoraan kaupunkikehityksen keskiöön. Eriarvoistumiskehityksen suunnan muutos on tältäkin osin mahdollinen, jos tahtoa riittää.

Alueiden ehostamisella on monet kasvot. Siinä missä Varissuo eliksiirinä toimisi ratikka, odottaa Lauste tarvitsemiaan kouluratkaisuja ja Runosmäessä polkaistaan käyntiin monitoimitilahanke, johon yhdistyy muutakin alueen kehittämistä. Vaikka kaupungilla onkin kaavamonopoli, niin kaupunkisuunnittelun ideoinnin yksinoikeutta sillä ei onneksi ole. Länsipuolen lähiöiden eli Pansion ja Pernon toivonkipinää hehkutti yksityinen rakennusliike, joka julkaisi näyttävän ja kokonaisvaltaisen suunnitelman kaupunginosien kehittämiseksi.

Tärkeimpiä ovat kuitenkin asukkaiden visiot – eli unelmat, haaveet ja toivo. Turun pitkäaikaistyöttömyys on puolittunut viimeisen kolmen vuoden aikana, monet lähiöistä pärjäävät erinomaisesti erilaisissa onnellisuusmittauksissa ja koettu turvallisuus on tasaisesti korkealla. Toivoa siis on.

Kolumni on julkaistu Turkulainen-lehdessä 22.1.2020