Blogi

27.1.2019

Turku toimii kunnianhimoisesti syrjäytymisen ehkäisemiseksi

Suomessa on tilastojen mukaan 70 000 syrjäytynyttä. Syrjäytymisen aiheuttama lasku yhteiskunnalle on vähintään 2,1 miljardia euroa joka vuosi. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä on nuoria. Me-säätiö on laskenut, että Turussa on 2 739 syrjään jäänyttä 15-29 -vuotiasta nuorta. Luku pohjautuu työssäkäyntitilastoon.

Kaupunki on vastuussa asioista tilanteen korjaamiseksi. Siksi Turussa on valmisteltu yhteinen ja hyvin laaja syrjäytymisen ja sosiaalisesti kestävän kaupunkikehityksen toimenpideohjelma. Kaupunginvaltuusto käsittelee kokonaisuutta maanantaina 28.1.

Kaupungin virkakoneiston valmisteleman ohjelman toimenpiteet ovat osin jo käynnistyneet, mutta nyt on poliitikkojen vastuulla tehdä vahva päätös ohjelmaan sitoutumiseksi.

Viestimme on, että Turku tarttuu vahvasti syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tämä on todella iso asia Turussa ja Suomen mittakaavassa laajin ohjelma – uskallan väittää niin. Turussa ohjelma on yksi kaupunkistrategian ehdottomasti tärkeimmistä asioista ilmastotavoitteidemme rinnalla (tavoitteena on, että Turku on hiilineutraali 2029).

Tämän vuoden toimenpiteitä ovat esimerkiksi kymmenen psykiatrisen sairaanhoitajan jalkautuminen yläkouluihin ja toiselle asteelle, koulun ja kodin yhteistyön tiivistäminen etenkin vieraskielisten osalta ja Syvälahteen ja Yli-Maariaan perustettavat perhekeskukset.

Alueiden eriarvoisuutta torjutaan esimerkiksi positiivisen erityiskohtelun toimintamallilla varhaiskasvatuksessa, lähiöiden täydennysrakentamisella, Varissuon ja Pansion uudistuksilla ja perustamalla asukkaiden kohtaamispaikat kaikille suuralueille.

Konkreettinen esimerkki Turussa keksitystä, käytössä jo olevasta ja hyviä tuloksia saavuttaneesta aktivoinnista on Kimmoke-ranneke, jolla työttömyysturvaa, työttömyyseläkettä, perustoimeentuloa, kuntoutusrahaa ynnä muita Kelan etuuksia saavat henkilöt ja heidän perheenjäsenensä saavat kaupungilta erittäin edullisen rannekkeen, jolla pääsee uimahalleihin ja kuntosaleihin. Niin kuin tiedetään, syrjäytyminen tuhoaa omanarvontunteen, yksinäisyys hiivuttaa, ja vanhempien ja läheisen kaipuu musertaa. Kaikki tämä maksaa miljardeja vuodessa koko yhteiskunnalle ja kaupungeille. Turussa kukaan ei saa syrjäytyä ja jokaisesta pitää pitää huolta.